Viime elokuussa Porissa Panimoravintola Beer Huntersissa nautimme silloista maailman vahvinta olutta, todellista koholutta eli kärpännahkaan kiedottua BrewDogin The End Of Historya. Tällöin Poriin oli saatu hankittua luultavasti maailman viimeinen myyntipullo tätä 55-prosenttista mallasjuomaa. Kuten nimikin vihjaisi, oluen tarkoituksena oli lopettaa “prosenttisota” BrewDogin ja saksalaisen Kleinbrauerei Schorschbräun välillä.

“Sota” oli alkanut BrewDogin julkaistua joulukuussa 2009 32-prosenttisen Tactical Nuclear Penguinin, joka silloin oli vahvempi kuin itseään maailman vahvimpana oluena mainostanut Schorschbräun Schorschbock 31 %. Schorschbräun vastaus tuli välittömästi TNP:n jälkeen: jo samoin joulukuussa 2009 markkinoille tuli 15 pullon erä 41-prosenttista Schorschbockia. Tähän skottipoikien vastaus oli Britannia-Saksa-sotateemalla markkinoitu prosenttia vahvempi Sink the Bismarck! (katso hauska markkinointivideo). Toukokuussa 2010 Schorschbräu esitteli uuden tuotteensa: nyt eisbockissa oli 43-prosenttia ja sitä oli tehty jopa 250 pulloa. Tämän jälkeen sitten elokuussa 2010 BrewDog toi markkinoille noin tusinan pullon voimin peräti 55-prosentin The End Of Historynsa.

Vaikutti jo siltä, että sota oli ohi. Kunnes syksyllä 2011 tärähti Saksanmaalta: Schorschbräun “finis coronat opus” (=”loppu työn kruunaa”) täräytti peliin 57-voltin lukemat. Tätä olutta tehtiin kaikkiaan 36 pulloa, joista kolme saatiin hankittua Suomeen. Kuten The End Of Historyn kanssa aikoinaan (Beer Huntersin Mika tapasi BrewDogin James Wattin sattumalta HBF:llä), uusin vahvin olut saatiin Poriin melkoisten sattumien kautta. Ravintolan vakiosaksalaisasiakkaista erään isä asuu lähellä Schorschbräun panimoa ja häntä keksittiin käyttää kontaktihenkilönä panimolle. Kolmesta ostetusta pullosta epäonnisesti yksi joutui saksalaisen tullimiehen avaamaksi, mutta kaksi saatiin korkkaamattomina perille länsirannikolle.

Perjantai 13. päivä oli hyvä päivä avata tällainen übervahva olut. Ulkonakin oli melkoinen lumimyräkkä menossa. Kahdesta sentistä Schorschbockia ravintola pyysi 20 euroa, kohtuullista kun vertaa harvinaisiin viskeihin. Keraamisesta pullosta tarjoillun oluen väri oli meripihkaisen kultainen, lasia pyörittelemällä huomasi, että viskositeetti on melkoinen. Tämä ei näissä supervahvoissa oluissa ole mikään ihme, sillä ne valmistetaan jäädyttämällä ja poistamalla sen jälkeen jäätynyt vesi keitosta. Tuoksu oli hyvin leipäinen, ohrainen ja siinä ilmeisesti humala tuoksui vihannesmaisen ruohoisena. Luonnollisesti alkoholi oli myös merkittävässä roolissa ensi nuuhkaisuista lähtien. Olut oli äärimmäisen vaikeasti juotavaa. Se ei maistu “pontikalle” kuten monet ovat epäilleet. Se maistuu polttavan alkoholiselta, mutta samaan aikaan suuntuntuma on todella tukeva, siirappinen, koostumukseltaan kuin joisi hunajaa. Maku on hyvin leipäinen, rukiinen. Vaikka aavistus humalaakin puskee pippurisen alkoholin läpi niin tämä oli selvästi tuplapukkien sukua eikä niin humaloitu kuin End Of History tai varsinkaan Sink The Bismarck. Äärimmäisen vaikeasti nautittava tuote, jota kokeilin myös veden kanssa. Veden jälkeen maut olivat suunnilleen samanlaisia, mutta juotavuus parani alkoholisen polttavuuden pehmentyessä. Kaksi senttilitraa tätä monsteria oli riittävästi, mutta kannatti maistaa. Toivotaan kuitenkin, että olutsota olisi nyt ohi.

Clear deep amber-golden color, no head. Very bready, grassy – almost vegetably, woody-grainy aroma with lots of alcohol. Quite typical Schorschbräu aroma. Full-bodied. Sticky burning aggressive alcohol. Flavor is bready, woody, a bit honeyish and ryeish and very sweet. After blending it with water: ryeish, bready and grainy. Very sweet, alcoholic and not very balanced. And quite different animal than The End of History. (Schorschbräu Schorschbock 57% finis coronat opus 13.1.2012)