Pori – Suomen Portland?

Posted on 3.2.2017 by admin

Pori on historiallinen panimokaupunki, jossa on olutta pantu yhtäjäksoisesti ainakin vuodesta 1853, jolloin Bäckmanin Olutpanimo Oy aloitti toimintansa. Samoilla sijoilla sijaitsi myöhemmin Porin Oluttehdas Oy, jonka Oy Sinebrychoff Ab osti vuonna 1972. Oluttehtaan panimomestarina toimi vuosina 1966-1987 Georg “Jori” Orlov. Jorin voi edelleen tavata silloin tällöin juttusilla oluen keran Porin keskustan parhaissa olutravintoloissa. Porin oluttehdas suljettiin lopullisesti vuonna 2009, mutta Sinebrychoff perusti tontille vanhaan sähkölaitokseen 2008 panimoravintola Karhupanimon. Karhupanimon keittolaitteisto hankittiin turkulaisesta panimoravintola Hermanista. Karhupanimo aloitti ravintolatoimintansa Sedu Koskisen Schönes Fräuleinina, mutta ehti olla myös Pub Karhupanimo ja Colorado Mts. Bar & Grill ennen sulkeutumistaan 2012. Sen jälkeen Mika Heikkinen (nyk. Tuhkanen) hankki panimolaitteiston ja ravintolan liiketoiminnan yritykselleen ja pyöritti toimintaa nimellä Ravintola Panimo kesään 2014. Sen jälkeen hän siirsi tuotantolaitteiston Herralahteen.

Historian jälkeen nykyhetkeen: tämän kevään jälkeen Porissa toimii peräti viisi panimoyksikköä, kun Moose On The Loose saa tuotantonsa käyntiin. Se on aika hyvä määrä 85000 asukkaan kaupungille. Esimerkiksi Tampereella pitäisi samalla asukassuhteella toimia yli 13 panimoa. Helsingissä toimii tällä hetkellä yhdeksän panimoa (tuoreimpana Ohrana Panimo & Krouvi). Näin ollen kun länsirannikolla kaupunki sijaitsee niin sitä voidaan hyvinkin kutsua Suomen Portlandiksi. Toisin kuin vihreän hipsteri Portland, Pori on kuitenkin enemminkin rouhea rakennemuutoksen kourissa viime vuosikymmeninä kamppaillut entinen teollisuuskaupunki, joten siinä mielessä parempi verrokki voisi olla joku englantilainen paikkakunta kuten Newcastle.

Seuraavassa tämän hetkinen Porin “panimokartta”:

Panimoravintola Beer Hunter’s

Maineikas Beer Hunter’s toimii nykyään kahdessa paikassa. Vuonna 1998 perustetussa panimoravintolassa Porin torin laidalla toimii edelleen Beer Hunter’sin vanha panimoyksikkö sekä tislaamo. Nykyisin pääosin ravintolapäällikkö Ville Hakala panee täällä keskustassa pieneriä, joista useimmat tulevat myyntiin vain oman ravintolan hanoihin. Vuodesta 2014 on toiminut Herralahden yksikkö, jonne siirrettiin Ravintola Panimon laitteisto. Kapasiteettia on lisätty sen jälkeen. Herralahden panimossa työskentelee Mika Tuhkasen lisäksi Erik Ekholm ja Mikan poika Eemeli. Beer Huntersin oluita jakelee Diamond Beverages Oy ja Alkon valikoimassa on useita Mufloni-tuotteita.

Ruosniemen Panimo

Ruosniemen kaupunginosassa muutamia kilometrejä keskustan ulkopuolella sijaitseva Ruosniemen Panimo aloitti vuonna 2012. Humalablogisti muistaa kuitenkin maistaneensa näiden kavereiden testierää edellisenä vuonna, jolloin yritys perustettiin. Panimo sijaitsee vanhassa navetassa ja oluiden suosion myötä tilat alkavat käydä ahtaaksi. Ruosniemi on saanut oluensa varsin näkyvästi markkinoille, Mufloni-oluiden tapaan niitä myydään mm. kaikissa Suomen Lidleissä. Navettapanimon tuotannosta vastaavat pääosin Juho-Matti Karpale ja Jussi Louhi. En tiedä aivan tarkkaa tilannetta, mutta arvelen Beer Huntersin ja Ruosniemen vuosituotannon olevan varsin lähellä toisiaan.

Rocking Bear Brewers

Rocking Bear Brewers syntyi kun Kasper Toroska ja Petri Koskinen kävivät Mustialan pienpanimokurssin ja päättivät hankkia laitteiston omien oluiden valmistamiseen. Tarjolla oli sen verran isot vehkeet, että pojat perustivat sitten samalla kaupallisen panimon, johon mukaan tuli kolme muutakin osakasta. Alkuvaiheen rahoitusta hankittiin myös joukkorahoituksella. Panimo sijaitsee tällä hetkellä Honkaluodon kaupunginosassa ja ensimmäiset oluet saatiin juhannukseksi 2016. Oluet on nimetty Porin kaupunginosien mukaan. Toistaiseksi panimo ei vielä työllistä ketään kokopäiväisesti. Toimitusjohtaja Toroska tunnetaan Pub Winstonin ravintolapäällikkönä ja Pub Winstonin pienpanimo-olutjuhlan primus moottorina.

Moose On The Loose Brewing Company

Porin viides panimoyksikkö tulee olemaan Moose On The Loose Brewing Company. Sen tuotantovälineet ovat kovaa vauhtia valmistumassa ja ensimmäisiä oluita odotellaan vielä kevään 2017 aikana. Moose On The Loosen taustalla vaikuttaa Ladamatkaaja-blogistaan tunnettu Kalle Hirvikoski. Panimo työllistää Kallen lisäksi Minna-vaimon. Ladamatkaajalla on kotioluttausta.

Uuden alkoholilain myötä jäämme odottamaan matkailullisia BrewPori-paketteja: kiertoajeluja kaupunkijunalla panimolta toiselle, joilla opastettujen panimokierrosten maisteluineen lisäksi on tarjolla panimoiden oluita näppärässä BrewPori-sixpackissä tai fourpackissä … brändättyine laseineen.

Rekolan uutuuksia testipenkissä

Posted on 28.1.2017 by admin

Rekola lähestyi äskettäin muutamia olutblogisteja tuotelähetyksellä. Myös Humalablogi sai panimolta kolmen oluen setin maisteltavaksi.

Rekolan Panimo, joka nimestään huolimatta ei sijaitse Rekolassa vaan Fiskarsin ruukin alueella Raaseporissa, perustettiin vuonna 2012 eli uusimman pienpanimobuumin kärkijoukossa. Panimon alkuvaiheesta on Kalja-Jaska kertonut blogissaan. Rekolan imago on sympaattinen, käsityöläismäinen ja maanläheinen jo sijaintinsakin vuoksi. Eikä sitä kuvaa ainakaan heikennä pääjehu Jari ”Malty-Jari” Leinosen leppoisa olemus. Eli panimo, jonka oluista kovin mielellään pitäisi. Humalablogisti on kuitenkin olutnirso, joka ei kovin usein osta Rekolan tuotteita, koska ne ovat useinmiten turhankin varovaisia tai jopa tylsiä. Poikkeuksiakin on matkan varrelle toki sattunut, mieleen ovat jääneet muun muassa Hiiden kanssa tehty ensimmäinen yhteistyöolut, tyrnillä maustettu belgi-IPA Kaksi kotia ja katajalla maustettu ruisolut Katajan Kuiske. Katsotaan siis miten Rekola on nyt onnistunut:

Rekolan Juhla Pils

Juhla Pils on tsekkityylinen, ts. oluesta löytyy tyylille tyypillistä voimaisuutta. Parin vuoden aikana oluesta tehtiin useita koe-eriä ja viimein löydettiin sopiva hiiva+resepti-kombinaatio, jolla tuo diasetyyli saatiin aikaan. Pilssiä on tällä hetkellä saatavana hanatavarana hyvin varusteilluissa baareissa ja ravintoloissa.

Saatekirje kertoo tästä Suomi 100-vuotta juhlaoluesta näin. Blogistilla on käsissään siis etiketitön oletettavasti käsipullote. Heti voi todeta, että luvattua diasetyyliä en oluesta juurikaan löydä. Muuten tsekkityylinen vaalea pils kyllä, melko viljainen, makeahkon maltainen, jossa ruohoista ja yrttistä humalointia. Arde kuvaili olutta Hellesiksi enkä vastaan sitäkään laita, jonkinlaisessa Hellesin ja Světlýn välimaastossa liikutaan. Alkoholia on maltilliset 4,5 %, ehkä muutama napsu ylöspäin ei olisi pahaksi. Jos ravintolahanassa tulee vastaan niin pystyy irvistelemättä juomaan yhden ison janoonsa.

Rekolan Kaffe Stout

Rekolan Kaffe Stout on Alkon alkuvuoden pienpanimokattauksen uutuuksia. Mustahko olut tuoksuu paahteiselta, kylmältä kahvilta ja antaa aavistuksen siinä käytetystä laktoosista. Maussa on myös lakritsia ja hiukan vaniljamaisuutta. Kovin makea tämä on ja sellainen kunnon paahde tai humalapuraisu jää puuttumaan. Mikäli kevyt ja laktoosinmakea uppoaa niin kannattaa kokeilla.

Rekolan Talven Tähti (4.3 %)

Talven Tähti on tuttu jo parin vuoden takaa. Nyt panimo on hiukan tuunannut reseptiä, mutta kaneli, tähtianis, kardemumma ja neilikka ovat edelleen mukana. En ole joulumausteoluiden suuri ystävä eikä tämäkään tee poikkeusta. Varsin kevyessä rungossa mausteet hallitsevat. Parin vuoden takaisiin muistiinpanoihin verrattuna tämä vaikuttaa kuivemmalta ja kirpeämältä. Olisiko jopa pientä happamuutta?

Lauantainen pubiryömintä Helsingissä

Posted on 26.1.2017 by admin

Kitty’s ja ryöminnan alku

Eräänä tammikuisena lauantaina päätin pitkästä aikaa matkustaa maakunnasta isolle kirkolle Helsinkiin tarkastelemaan maamme pääkaupungin olutravintoloiden nykyistä iskukykyä. Vaikka muutama hajareissu (HBF, SOPP) tulikin viime vuonna tehtyä niin hetki on jo vierähtänyt siitä kun Humalablogisti suoritti pelkästään pubeiluun keskittyneen kierroksen Helsingissä. Tässä lyhyet askelmerkit päivän tapahtumista:

Junan saavuttua Forumissa ruokailun jälkeen oli aika aloittaa suunnistamalla Kaivopihan Kitty’siin. Vaikka on ketjuravintola niin Kitty’s tarjoaa yllättävän hyvää tunnelmaa ja tiukkaa olutvalikoimaa riileineen. On usein aloituspaikkana kun aukeaa pe ja la jo kello 11, muutoinkin puoleltapäivin. Kittyssä oli asiakkaana korjaussarjan etsijöitä ja minä, joka sain löytämäni eli Oluthuoneille tehdyn kuukauden oluen, porilaisen Ruosniemen Salted Caramelin. Ruosniemen talonmaku on vahvoissa imperial stouteissa nyt kohdallaan, niin tässäkin. Muitakin tikkejä oli hanoissa, tarkoitus oli keskittyä erityisesti kotimaisiin tuotteisiin ja muutamaan per ravintola. Rousalin Saltwater IPA:a ei voinut ohittaa. No, ei se suolavedeltä maistunut.

Suunta kohti Kampin keskusta. Tiedot kertoivat, että Bruuveri oli aloittanut post-Sysiläajan panemisen suhteen. Nyt löytyikin ihan uusi tuote Cheeky Pils, jota ei edes Untappd noteerannut. Humalaprofiilissa leijui monsier Sysilän haamu. Baarimikko kertoi, että oluita panisi “Valtteri-niminen hahmo” Saimaan Juomatehtaalta. Veljessarjan uusin eli Makun Aapo oli myös raanassa. Valitettavasti tuotteena yksi panimonsa heikoimpia, ehkäpä ei kegikään täydessä iskussa. Saimaan tuotteet jätin nyt toiselle kertaa ja jatkoin matkaa.

Ohitin Black Doorin, tutkin tulevan Sori Taproomin paikkaa (remonttia siellä teki nytkin joku) ja astuin Kaislaan. Kaisla-visiitin tarkoitus oli maistaa toinen porilainen puutelistalta eli Beer Hunter’sin Kaislalle tehty Musta Mango. Aika tyypillinen Hunu-impy, mangoa en nyt suuhuni juuri löytänyt.

Seuraavaksi suuntana oli Ruoholahdessa kello 13 avaava One Pint Pub, johon saapuessani olikin paikalla jo Ratebeer-nick VastActiv, jonka kanssa oli tarkoitus jatkaa yhdessä tikkiryömintää. OPP:ssä en ole käynyt iäisyyksiin, käynti oli ensimmäinen sitten Korhosen jälkeisen ajan! Tarina kuitenkin kertoi kummia kovasta olutvalikoimasta ja Olutopas.infokin valitsi paikan vuoden olutravintolaksi 2016. Useamman vuoden poissaolon jälkeenkin aika oli kuitenkin pysähtynyt Pintissä: samoja pöytiä ja tuoleja, tutusti nurkat täynnä kegejä ja miesten vessaa ei edelleenkään ollut tarkoitettu lukittavaksi. Uutena oli tullut pari isoa olutkaappia lisää ja ne olivatkin täynnä erilaista omatuontiherkkua mm. Belgiasta ja Virosta. Hanasta ensin virolaisen Tankerin Jätkäsaari Session IPA, joka on pantu OPP:lle ja uudelle Clarion-hotellille. Hedelmäistä tavaraa. Moor APA oli tylsähkö APA, jolla hyvät pisteet Ratebeerillä. Donut Islandin Dieter oli hedelmäberlinerweissea, joka ei saa punttejani väpisemään. Tuju Saison oli pakko ottaa pullosta, koska kyseessä oli ensikosketus tähän lappeenrantalaispanimoon. Oli kovin hiivaisen sekava. Ehkä muutama kuukausi kaapissa ei ollut tehnyt oluelle mitään hyvää. VastActivin lisäksi paikalla oli mm. seurapiiriblogisti Arde ja olutmetsästäjä Markku “olutriippuvainen” Kaario ja muitakin skenen hahmoja.

Seuraavaksi suuntasimme VastActiv-Jannen kanssa kohti maanlaista, mutta matkalla Ruoholahden aseman kulmilla tsekkasimme ketjuravintola Amsterdamin. Yllättäen täälläkin tarjonta on parantunut takavuosista. Raanasta löytyi Olutpajan APA 4, joka oli aika vaimeassa iskussa sekä hollantilainen Jopen Hop Zij Met Ons, joka myös maistui hiukan vanhalta eikä ollut ihan RB-pisteidensä veroinen. Täytynee kuitenkin jatkossakin kurkata Amsterdaminkin tarjonta jos huudeilla liikkuu.

Sitten suuntasimme itään Olutravintola Pikkulintuun. Kavereiden kesken “Tivu” on jäänyt viime vuosina jonkin verran keskustan paikkojen jalkoihin eikä tarvetta Puotilan visiitille ole juuri ollut. Nyt Pikkulintu on tehnyt kovaa comebackiä uusine hanoineen, joiden tilannetta vieläpä päivitetään varsin kiitettävästi nettiin. Erityspanostus näyttää olevan kotimaisiin pienpanimoihin ja muihin Juomatalo Pikkulinnun tuotteisiin. Kivasti tarjolla oli myös “flightia” eli virtuaalista maistelulautasta, desin(?) annoksia oluista kokonaisedulliseen hintaan. Olutpajan Nykyaika oli panimolle ominaisen puhdas, joskin hiukan tylsä vehnäale. Radbrewin Trinity Centurion Edition oli panimon heikoimpia pale aleja, liekö kegi jo parhaat päivänsä nähnyt. Tuoreuden puutteesta kärsi myös Alechemy Bad Day At The Office, joka muuten oli ok golden ale. Vallilan panimoa olen pitkään metsästänyt ja nyt sain vihdoin panimotikin: noh, Vallila Amber maistui “kotiolutmaiselta”.

Paluu keskustaan. Käväisin Pien-olutkaupassa, jonka kahvaa kävin nykimässä jo päivällä hiukan ennen yhtä, jolloin ovessa oli lappu “lounastauolla, palaan 13:20”. Hmm … paikka on auki ma-la 11-20. Pien on todella pien, mutta ison kassillisen kotimaisia pienpanimoharvinaisuuksia sain sieltä haalittua mukaan.

Ei niin kovin kaukana Pienistä, Keskuskadulla sijaitsi Take In –pop up ravintola. Ideana on paikka, jossa ei ole keittiötä: Woltin ruokalähetit hakevat tilaukset mukana olevista helsinkiläisistä fine dining -ravintoloista. Ne voi nauttia paikalla tai ottaa mukaan. Syy miksi me siellä olimme oli, että tarjolla oli tulevan helsinkiläisen brewpubin Ohranan tuotteiden debyyttiesiintyminen. Ohrana Saison oli enemmän saksalaiseen vehnään kallellaan ja Pale Ale oli aika simppelin kotiolutmainen. Ei kuitenkaan toivoton aloitus. Itse ravintola tuntui oudolta jo ajatuksena. Takana sponsorina on American Express, joten tuskin sillä liiketaloudellista voittoa haetaankaan.

Siirrymme Jannen kanssa tien toiselle puolelle Stone’siin. OK ruokapaikka, mutta tällä kertaa tähtäimessä vain olut ja erityisesti Nokian Keisari One-Off Tangerine Dream. Nokian tuotteeksi ihan ok: hyvin maltainen ja makea tuote, tyyliksi sanoisin amber ale. Toinen tikki eli Sorin Dog Sled Fuel ei antanut kovin tuoretta vaikutelmaa. Täytyy kokeilla joskus uudelleen. Stonesista siirtyminen Erottajalle Bier-Bieriin, jossa sopivasti virolaisen Kolkin panimon tap takeover. Viisi olutta lasiin, joista kevyt IPA Kolk Väike Wiik erottui tuoreen raikkaana, samoin porter Sügaviik oli maistuva. Paikalla oli myös tuttuja: olutkirjailija-Aniko siippansa “Munkkitsaari” Oksasen kera. Bier-Bier on tunnelmallinen, mutta layoutiltaan varsin hankala olutbaari. Myös Mathildedalin Vimma tuli maistettua – vimmaisan marjainen viinapommi.

Bier-Bieristä matkasimme Leijuvaan Lahnaan, jossa en ollutkaan aiemmin käynyt. Nykymuodossaan se avattiin reilu kolme vuotta sitten belgiteemalla (vastoin valtavirtaa kun ympärillä fokus oli Suomessa, USA:ssa ja Skandinaviassa). Mitä ilmeisimmin Delifox huomasi, että Belgia ei kuitenkaan ole se juttu ja nyttemmin ravintolassa näytti olevan varsin laajalla skaalalla valikoimaa. Paikka oli myös lähes täysi, mutta pääsimme istumapaikoille Jannen vilkutettua silmää eräälle maturelle, joka paljastui baarimikon äidiksi. Hanassa oli hienon ruotsalaispanimon Beerbliotekin berliner weisse “Nah… I just had some icecream”. Mansikkamehut eivät kuulu suosikkeihini. Toisena valintana Stadin Cornucopia, joka oli kohtalaisen pätevä APA.

Sanoin hyvästit seuralleni ja syöksyin vielä Villiin Wäinöön ennen kotiinlähtöä. Useampikin maistamaton kotimainen olisi raanoista löytynyt. Valitsin nyt sitten niistä oletettavasti harvinaisimman eli Suomenlinnan Panimon ja Borgin collabraation Resistance Is Futile. Kevyen mausteinen saison ei illan viimeisenä herättänyt kovin isoja tunteita. Siitäpä sitten kohti kotia ja uusia seikkailuja. Täytynee lähiaikoina tehdä pitkästä aikaa myös Tampere Putsch.

Untappdin maailman parhaat oluet vs Ratebeer

Posted on 17.1.2017 by admin

Humalablogin edellinen kirjoitus käsitteli oluiden paremmuusjärjestystä Untappd-sovelluksessa. Nyt otetaan käsittelyyn Untappdin koko maailman parhaiden oluiden listaus. Aiempaan artikkeliin pitää myös tehdä pari tarkennusta: Untappdissä voi tähtiä antaa neljäsosan tarkkuudella, mutta menetelmä on toki kuitenkin suurpiirteisempi kuin Ratebeerin 0,1 pisteen tarkkuus. Toinen tarkennus koskee Untappdin pisteitä: top-listauksissa niiden laskemiseen käytetään samankaltaista “Bayesian Average” -kaavaa kuin RB:llä, joka tarkoittaa että mitä enemmän “täppäyksiä”, sitä tarkemmin pisteet lähestyvät keskiarvoa. Untappdissä minimivaatimus parhaat-listaukselle on 150 täppäystä kun Ratebeerissä useille listoille vaaditaan 10 reittausta. Untappdissä kunkin oluen sivulla näkyvä pistemäärä on perinteinen keskiarvo. Lisää Untappdin formulasta voit lukea täältä.

Nyt otetaan tarkasteluun Untappdin maailman parhaiden oluiden listaus ja verrataan sitä Ratebeerin vastaavaan. Pidetään mielessä, että Untappd on julkaistu lokakuussa 2010 kun Ratebeer aloitti jo vuonna 2000 eli kauan ennen nykyistä craft beer -buumia. Otan tarkasteluun aktiiviset TOP20-oluet niin saamme riittävän laajan otannan.

UNTAPPD TOP20 tilanne 10.1.2017:
(sijoitus/olut/pisteet/arvioiden määrä)

1. Cigar City Double Barrel Hunahpu’s 4.72 5845
2. Tree House Brewing Company King JJJuliusss 4.72 3248
3. Tree House Brewing Company King Julius 4.72 6592
4. Goose Island Rare Bourbon County Brand Stout (2015) 4.7 13889
5. Bottle Logic Brewing Fundamental Observation (2016) 4.69 4538
6. Tree House Brewing Company Good Morning 4.68 4472
7. Perennial Artisan Ales Barrel-Aged Abraxas 4.68 4182
8. Tree House Brewing Company Very Hazy 4.68 5694
9. Founders Canadian Breakfast Stout (CBS) 4.68 17665
10. Tree House Brewing Company Very Green 4.68 6404
11. Russian River Pliny the Younger 4.67 14856
12. Tree House Brewing Company JJJULIUSSS 4.65 3265
13. The Alchemist Heady Topper 4.65 134533
14. Tree House Brewing Company Juice Machine 4.64 5629
15. Toppling Goliath Brewing Mornin’ Delight 4.64 3915
16. Maine Beer Company Dinner 4.64 15775
17. 3 Floyds Brewing Company Bourbon Barrel Aged Dark Lord with Vanilla Beans 4.62 2407
18. Tree House Brewing Company Doubleganger 4.62 2308
19. Toppling Goliath Brewing SR-71 (Barrel Aged) 4.6 2197
20. Lawson’s Finest Liquids Double Sunshine 4.59 7353

Heti ensimmäisellä silmäyksellä voi arvioida Untappdin listauksen “sisältävän muutamia ongelmia”. Sinänsä otantaa voi pitää kattavana, koska listalla Tree House Brewing Company Juice Machinelläkin on 3265 arviota ja The Alchemistin Heady Topperilla hämmästyttävät 134533 arviota (kaksi päivää myöhemmin arvioita oli 134704). Ratebeerillä näille oluille on 29 ja 1534 reittausta.

Ensinnäkin: kaikki TOP20-listauksen oluet ovat yhdysvaltalaisia ja vieläpä varsin kovalla itärannikkopainotuksella. Panimoista yksi nimi pomppaa silmille: Tree House Brewing Company. Ennen tätä artikkelia en ollut koskaan kuullut panimosta. Kyseessä on Massachusettsissa Monsonin pikkukaupungissa “keskellä ei mitään” länteen Bostonista sijaitseva panimo. Kuten Hill Farmstead, paikalle pääseminen vaatii yritystä ja luultavasti pitkän jonotuksen oluiden saamiseksi. Ratebeer listaa panimolta 128 olutta, joilla usealla on tyylipersintiili täydet 100. Untappdin TOP20-listalle mahtuu peräti kahdeksan Tree Housen olutta! Ratebeerillä panimon paras olut on Good Morning sijalla 60. Kovasti mainetta niittäneeltä edellä mainitulta Hill Farmsteadin panimolta ei mahdu oluita Untappdin listalle, ei myöskään yhtään olutta Alesmithiltä tai Bell’siltä. 3 Floydsilta on sentään yksi. Floridalaisen Cigar Cityn Double Barrel Hunahpu on Untappdin listan kärjessä. Se löytyy Ratebeerin sijalta kolme, joten “konsensuslistalla” Tupla-Hunahpua voidaan pitää maailman tämän hetken parhaana oluena.

Tyylillisesti Untappdin lista on yksitoikkoinen: kymmenen double (tai triple) ipaa ja yhdeksän imperial stoutia. Se yksi on 6,8-volttinen JJJULIUSSS, joka on määritelty ipaksi. Joku voisi vetää johtopäätöksen, että “diipadaapa saa hyviä pisteitä Untappdissä”. Listan kaikki oluet ovat Suomesta käsin vaikeita saada. Äskettäin Eurooppaan tuli erääseen verkkokauppaan erä Heady Topperia tarjolle. Samoin jotakin Tree Housen -tuotetta, mutta se hävisi parempiin suihin nopeasti. Tree Housea ei ainakaan Beermenus.com:n perusteella saa oikein USA:stakaan. Goose Island Bourbon County Stoutia sai ainakin muutama vuosi sitten Suomestakin, mutta listalla oleva tuote onkin Goose Island Bourbon County Stout – Rare 2015, joka on harvinaisempaa kamaa.

Listalla oleva Foundersin CBS on Ratebeerillä “retired”-tilassa. Ainoat oluet, jotka Untappdin TOP20:sta itse olen maistanut ovat 3 Floyds Brewing Company Bourbon Barrel Aged Dark Lord with Vanilla Beans ja edellä mainittu Cigar Cityn Double Hunahpu.

RATEBEER TOP20 (tilanne 17.1.2017):
(sijoitus/olut/pisteet/reittauksien määrä)

1. Toppling Goliath Kentucky Brunch 112 12.0% 4.5
2. Westvleteren 12 (XII) 3717 10.2% 4.43
3. Toppling Goliath Mornin’ Delight 182 12.0% 4.4
4. Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout – Double Barrel Aged 288 11.0% 4.4
5. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout (Bourbon Barrel Aged) 412 15.0% 4.35
6. Russian River Pliny the Younger 754 11.0% 4.35
7. AleSmith Speedway Stout – Bourbon Barrel Aged 840 12.0% 4.34
8. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout (Bourbon Vanilla Bean) 420 14.0% 4.33
9. Bell’s Black Note Stout 899 10.5% 4.32
10. Rochefort Trappistes 10 5128 11.3% 4.3
11. AleSmith Speedway Stout 2857 12.0% 4.3
12. Cigar City Final Push Imperial Stout 152 11.0% 4.29
13. Cigar City Hunahpu’s Imperial Stout 963 11.0% 4.29
14. AleSmith Speedway Stout – Bourbon Barrel Aged: Vietnamese Coffee 132 12.0% 4.28
15. Hill Farmstead Ann 121 6.5% 4.28
16. Founders KBS (Kentucky Breakfast Stout) 2412 11.2% 4.28
17. Three Floyds Dark Lord Russian Imperial Stout 1827 15.0% 4.28
18. Bell’s Expedition Stout 3127 10.5% 4.28
19. Russian River Pliny the Elder 2836 8.0% 4.27
20. Goose Island Bourbon County Stout 2827 14.2% 4.26

Ratebeerin lista ei ole aivan niin homogeeninen kuin Untappdillä. Muutama ei-amerikkalainenkin olut on listalla: Westvleteren 12 ja Rochefort Trappistes 10. Puolalainen balttiportteri Kormoran Imperium Prunum kärkkyy sijalla 21. Tyyleissä imperial stout dominoi (15), mutta quadrupel (2), DIPA/imperial IPA (2) ja Saison (1) ovat edustettuina. Vanhalla RB:llä IPA:t eivät ole niin paljoa esillä kuin nuorekkaalla Untappdillä. Jos tarkistellaan RB:n TOP50-oluita niin tilanne on varsin sama. Eli jos haluat Untappdin listalle tee hyvä DIPA, jos Ratebeerin niin tee imperial stout.

Tai ole legendaarinen trappistipanimo. Westvleteren 12:n laajempi maine “maailman parhaana oluena” levisi 2000-luvun puolivälin jälkeen kun Ratebeerin TOP50-oluet lehdistötiedoite napattiin muistaakseni Reutersin jakeluun. Sen ansiosta tarinaa maailman parhaasta oluesta julkaistiin suomalaisessakin mediassa. Westy 12 ei ole kovin kaukana Untappdikään TOP20-listalta: sillä on 4.58 pistettä ja sijoitus 22.. Sen sijaan toinen klassikko Rochefortin 10 ei pärjää kovin hyvin edes belgilistalla, Untappdin mielestä maailman toiseksi paras belgi on Cantillonin Fou’ Foune. Ratebeerin paras Cantillon on Cantillon Soleil de Minuit sijalla 49.

Toppling Goliath on selvästi RB-suosikki, koska Ratebeerin mielestä maailman paras olut on aika selvästikin Toppling Goliath Kentucky Brunch ja Mornin’ Delight kolmanneksi paras. Hieman yllättäen Ut:ssa Mornin’ Delight on sijalla 15 ja RB:n “maailman paras olut” Kentucky Brunch vasta 50. (listalla jossa mukana myös retired-oluet). Toppling Goliatheja mahtuu RB:n TOP50-listalle pari lisääkin, mutta SR-71 ei sillä se on RB:n mielestä retired. Kulttimaineeseen noussut Toppling Goliath on hieman vähemmän esillä olevasta osavaltioista eli Iowasta. Panimon oluita voi löytää jenkeistä, mutta listalla olevat ovat harvinaisuuksia.

Untappdin ja Ratebeerin listausten suuret erot hämmästyttivät. Untappd on jenkkipainotteisempi ja humalaisempi kun taas Ratebeeriltä löytyy enemmän perinteitä varsinkin jos katsotaan vielä TOP20:n taakse. Molemmissa on omat hype-panimonsa, aika näyttää mitkä jäävät huipulle.

Lisäys 18.1.2017: Toisin kuin väitin, olen juonut yhden Tree Housen oluet. Lights On on yksi parhaista maistamistani apoista. Ostin tölkin muistaakseni jostakin epämääräisestä olutkaupasta Miamin esikaupunkialueella.

Suomalaisten oluiden TOP10 Untappdissä

Posted on 3.1.2017 by admin

Untappd

Humalablogi on aiemmin tarkistellut useampaankin otteeseen suomalaisten oluiden ranking-järjestystä Ratebeer.com:ssa, viimeksi toukokuussa 2016.

Erot kärkikaksikon takana olivat pieniä. Uudella alkuvuoden 2017 listalla TOP10-oluiden nimet ovat samat, mutta pientä liikehdintää on tapahtunut lähinnä Bryggeri Helsinki Sofian osalta, joka on nostanut pisteensä 0.09:llä ja sijoitustaan kolmella. Tämä on tapahtunut erityisesti tuplaantuneen arviomäärän ansiosta, jolloin RB-pisteet ovat nousseet lähemmäksi “todellista keskiarvoa”.

1 Plevnan Siperia Imperial Stout 3.92
2 Sinebrychoff Koff Porter 3.86
3 Bryggeri Helsinki Sofia 3.75
4 Hiisi Iku-Turso Imperial Stout 3.70
5 Beer Hunters Mufloni Imperial Stout 3.70
6 Malmgård Barley Wine 3.70
7 Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.68
8 Laitilan Kievari Imperiaali 3.67
9 Vakka-Suomen Prykmestar Savu Kataja 3.66
10 Huvila X-Porter 3.65

Tällä kertaa perehdytäänkin tarkemmin mobiilisovellus Untappdin Suomi TOP10 -listaan. Voidaan olettaa listan olevan erilainen useastakin syystä. Osa RB-listan oluista on paljon vanhempia kuin koko Untappd, Untappdin käyttäjäkunta on moninkertainen Ratebeeriin verrattuna – uusi olut saa helposti 50 kertaa enemmän “täppäyksiä” kuin RB-reittauksia. RB:n käyttäjäkunnan voi olettaa myös olevan olutharrasteen hardcore-osastoa, Untappdissä oluita tähdittää laajempi otos käyttäjäkuntaa eli sen voi sanoa kuvastavan laajemman kuluttajajoukon makumieltymyksiä. Hypoteesina siis listalla voisi olla muitakin kuin RB-listan imperial stouteja ja yksi DIPA.

Untappdin Top10 suomalaiset oluet 3.1.2017:

1. Plevnan Siperia 3.88 (3198 reittausta)
2. Hiisi Ikii Urso 3.86 (182)
3. The Flying Dutchman Nomad Brewing Company More Complicated Than Your Girlfriend Stout 3.79 (1082)
4. Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.79 (3068)
5. Hiisi Iku-Turso 3.77 (1173)
6. Hiisi Bruxellensis Lupus 3.74 (494)
7. Hiisi TUFF Hop 3.74 (277)
8. Fat Lizard Raspy Mary Double IPA 3.73 (361)
9. Hiisi Ruisperkele 3.73 (811)
10. Fat Lizard Sweet Mary 390 Double IPA 3.73 (483)

Koska sijalla numero kolme on oikeastaan De Proefilla pantu mustalaisolut niin listataan vielä yhdestoistakin: Teerenpeli Panimon Erikoinen Nro. 3 3.73 (155). Tätä seuraavat RB:llä listalla olevat Mufloni Imperial Stout ja Bryggerin Sofia.

Ensimmäinen havainto on, että listaykkönen on sama molemmissa, mutta Siperia on vähemmän selvä suosikki mobiilimaailmassa. “Diipadaapaa” on täynnä Untappdin lista: kevyin olut on 7-prosenttinen CCCCC! Muutenkin humalaosasto maistuu “täppääjille” sillä listalla on kuusi olutta jotka voidaan laskea DIPA-kategoriaan. Hiisi tuntuu olevan mobiilimaailman suosiossa, sillä top-listalla on huimasti peräti viisi Hiiden olutta. Myös Fat Lizard on mukana kahdella oluella – tosin kyseessä on saman oluen variantit. Oletin nelinumeroisen osakasmäärän omaavan Pyynikin olevan korkealla Untappdissa. Vahvaportteri löytyykin sijalta 14. Se ei mahdu RB:n TOP50-listalle, mutta siellä on kylläkin kaksi muuta Pyynikin olutta (Post Mortem ja Imperial Stout). Sinebrychoffin Porterilla on 8506 reittausta ja pisteet 3.59. Se mahdu Untappdissä lähellekään Top50:n pohjasijoitusta, jolla on Iso-Kallan Pimeyden morsian pistein 3.65.

Osittain sijoituksia selittävät pisteiden laskutapojen erot. Ratebeerin pistemäärä riippuu edellä mainitusta laskukaavasta, jolloin enemmän reittauksia saavat oluet lähestyvät todellista keskiarvoa. Untappdissä laskutapa lienee yksioikoisempi, lisäksi sen täppäysmäärillä oltaisiin RB:lläkin “oikeassa” keskiarvossa. Pientä hienosäätöä saattaa tuoda myös se, että Untappd mahdollistaa pisteet vain puolikkaan tähden tarkkuudella kun RB:llä pelataan kymmenesosilla. Se saattaa selittää Untappdin äärimmäisen pieniä piste-eroja. Olettaisi myös, että tähtiä käyttävä nopea arviointi hyödyntäisi myös laajemmin koko arvosteluskaalaa (1-5) – siihen nähden kuitenkin Untappdin huippupisteet eroavat yllättävän vähän RB:n pistemääristä.

Miten Untappdin TOP10-oluet, jotka eivät ole RB:n TOP10-listalla pärjäävät sitten Ratebeerillä? Hiiden Ikiiursolla on vain 10 reittausta pistein 3.47 ja sijoitus 50.. Keskiarvo on kuitenkin 3.68, joten laajemalla levikillä se voisi kolkutella RB:lläkin TOP10-sijoja. Lentävän Hollantilaisen Tyttöystävä-stout on RB:llä kerännyt 27 reittausta, pisteet 3.50 ja sijoituksen 37. Sen todellinen keskiarvo on 3.59, joten Ratebeerillä oluelle ei voi ennustaa tulevaisuudessakaan TOP10-sijoitusta, mutta TOP20:n nurkille voisi olla mahdollista yltää. Näin ollen tämän oluen kolmossijaa voi pitää Untappd-listalla yllätyksenä. Vielä suurempi pommi on Hiiden Bruxellensis Lupus, joka Ratebeerillä ei ole edes 20 parhaan Hiisi-oluen joukossa! Pisteet ovat 3.27 ja keskiarvo 3.34 – 18 reittauksen mediaanikin taitaa olla vain 3.3. Mielenkiintoista olisi tietää onko oluen uusimmat erät parempia kuin ensimmäiset, joista RB:n arviot muodostuvat. Hiisi / Hop Hunters TUFF Hopin lukemat RB:llä ovat 3.43/3.53/19, joten sen RB-potentiaalia voi pitää TOP30-oluena. Mutta yllätyksenä tätäkin voi pitää: hyvin RB:llä menestyvä Hiiden Pläkki (17.) ei pääse Untappdin TOP50-listalle. Fat Lizard Raspy Mary Double IPA:lla on RB:llä vain 15 reittausta: se on tällä hetkellä sijalla 26, mutta omaa keskiarvonsa 3.71 perusteella mahdollisuudet tulevaisuudesa jopa RB:n Top10:iin. Sweet Maryn perusversiolla on 16 reittausta. Se sijoittuu vadelmaversiota kehnommin: pisteet 3.4 ja keskiarvo 3.51 lupailee niukkaa TOP40-sijoitusta tulevaisuudessa. Vielä löytyy Untappd-listalta Alkosta tuttu Ruisperkele: sekään ei RB:llä oikein pärjää edes Hiisi-listalla, lukemat ovat hiukan Bruxellensis Lupusia paremmat 3.37/3.44/22. TOP50-sijoitus ei näytä todennäköiseltä jatkossakaan vaikkakin reittausten mediaani on 3.5.

Mielenkiintoisia eroja kahden arviointisivuston välillä siis. Vielä yksi nippelitieto: Untappdin TOP10-listalla on kolme olutta, joita Humalablogisti ei ole maistanut (vaikka “vyöllä” on 1727 suomalaista olutta): Ikii Urso, More Complicated Than Your Girlfriend Stout ja Raspy Mary Double IPA. Näiden reittausmäärät Untappdissä ovat 182, 1027 ja 361.

Humalablogi jatkaa Untappdin ja Ratebeerin vertailua myöhemmin lisää.

Olutvuosi 2016

Posted on 2.1.2017 by admin

Olutvuosi 2016 mennä jolkotti Humalablogistin osalta varsin aktiivisena. Alkuvuodesta tein melko laajan olutmatkan Floridassa. Yhdysvaltoihin tulee suuntautumaan myös seuraava matka helmikuussa, jolloin tarkoitus on “tikata” pari uutta osavaltiota. Kesälomareissu suuntautui Pariisiin, sieltä Normandiaan ja kanaalin yli Etelä-Englantiin, päättyen Lontooseen. Tästä julkaisin raportin vasta äskettäin. Lontoossa kävin Ealingin olutfestareilla – sen lisäksi ainoa ulkomainen olutfestari oli TCBW Tallinnassa. Eli usein käydyt CBC Kööpenhaminassa ja SBWF Tukholmassa jäivät väliin. Todennäköisesti 2017 CBC:n tulen skippaamaan myös, sillä TCBW 2017 liput on jo hankittuna ja tapahtumat ovat nyt molemmat toukokuussa.

Tallinnassa tuli käytyä toisenkin kerran syyskuussa. Lisäksi Patrikin eli oh6gdx:n kanssa vierailimme päiväkseltään Uumajassa. Uumajan reissukin varmaan tullaan uusimaan jossain vaiheessa keväällä kun ilmat alkavat lämpeämään. Jossain vaiheessa voisi Uumajan olutskenestä kirjoitella myös blogiin. Patrikin kanssa vierailimme jo perinteisesti (kolmannen kerran) loppuvuodesta Kirkenesin Vinmonopoletissa. Kirkenesin olutskenestä ei saa blogausta aikaiseksi …

Kotimainen olutfestaritarjonta on laajaa ja joissakin tuli käytyä. Paikallisessa Pub Winstonin pienpanimojuhlassa tuli oltua mukana intensiivisesti. Helsinki Beer Festivalkin on nostanut profiiliaan pienen seesteisen vaiheen jälkeen ja tänä vuonna voisi harkita pitkästä aikaa jopa kahden päivän visiittiä. Viime kevään reissulla mieleen jäi mm. olutbloggareiden miitti. Humalablogi tosin on viimeiset vuodet vetänyt melko matalaa profiilia – ehkä olisi aika ryhdistäytyä (vain 10 artikkelia vuonna 2016 vrt Arde arvioi 1000 blogausta). Suuret Oluet Pienet Panimot eli SOPP on laajentanut pienpanimo-olutbuumin siivittämänä lonkeroitaan. Vuonna 2016 kävin Helsingissä ja Tampereellä. Vuoden 2017 uusista paikkakunnista kiinnostaa erityisesti Turku elokuussa. Uutena festaritapahtumana kävin Jyväskylän Olutsatamassa. Se järjestetään tänäkin vuonna kesäkuussa … pistetään harkintaan. Muuten vaan oluthörhöilyä tuli varsinkin kesällä tehtyä Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Vaasakin on aika vireä olutkaupunki nykyään ja seutukunnalla on nyt kolme pienpanimoakin (Bock’s, NP Brewers, Jacobstads).

Oma kotikaupunkini Pori on vahvasti sementoimassa asemiaan Suomen Portlandina. Vanhojen tuttujen Beer Huntersin (1998-) ja Ruosniemen (2011-) rinnalle ilmestyi Rocking Bear Brewers, jonka ensimmäiset oluet tulivat markkinoille kesällä. Beer Hunterskin aktivoitui merkittävästi taas kun Herralahden rinnalla panimoravintolassa ravintolapäällikkö Ville Hakala alkoi oluen myynnin ohella panna pieneriä oluita. Vuonna 2017 on luvassa taas uusi panimo kun Moose on the Loose Brewing Co. alkaa toimintansa. Myös rakas naapuri Rauma sai 47 vuoden tauon jälkeen panimon, kun Linden Brewery aloitti toimintansa.

Oluen tiimoilta tuli käytyä jutustelemassa myös Anikon ja DJ Fattyn Kippis!-ohjelmassa. Siitä tein blogauksenkin. Yksi oluttastingkin tuli pidettyä Ravintola Kirjakaupassa. Winstonin festareilla tuli oltua taas kerran olutraadissa valitsemassa parhaita oluita.

Olutta tuli siis nautittua kohtalaisen runsaasti vaikka seesteisempiäkin aikoja vuoteen mahtui. 1516 uutta olutta vuonna 2016 on melko merkittävä määrä vaikkei henkilökohtaisia ennätyksiä sillä saavutettukaan. Tänä vuonna nuo oluet tuli kuitenkin nautittua suurin osa yksin ja jonkin verran kaksin (Patrik) ja vain joitakin pulloja isommalla porukalla. Panimoravintoloiden (sämplerilautaset!) ja festareiden kiertäminen auttaa asiaa.

Vuoden parhaat pisteet (ja vuonna 2016 ensimmäistä kertaa pisteytetyt) Ratebeerillä saaneet oluet olivat:

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake – Double Barrel
Lindemans Oude Gueuze Cuvée René Special Blend 2010

Oho. Tulipas lyhyt lista, mutta nämä olivat ainoat todelliset huippuoluet minulla viime vuonna. Hienoa, erinomaisia oluita, samoilla pisteillä olisi ollut sitten lähes 50 oluen luettelo jota en nyt alkanut kirjoittelemaan. Mistä sitten johtuu, että yllä on vain kaksi olutta? Siihen on aika helppo löytää useampi tekijä: 1) olen nykyään kriittisempi kuin ennen, säväreitä saa harvoista oluista (tietenkin tulee maisteltua uudelleen vanhoja tuttuja huippuoluita silloin tällöin) 2) en osta nettikaupoista kalliita oluita 3) en käynyt CBC:llä tai New Yorkissa tai muualla potentiaalisten huippujen lähteillä. Ehkä Helsingistäkin vuoden mittaan olisi joku huippu voinut löytyä, mutta reissut sinne olivat harvat.

Listataan kuitenkin vuoden parhaat suomalaiset oluet:

Ruosniemen Vuorineuvos Barrel Edition (Bunnahabhain barrel)
Sonnisaari Leskinen M

Beer Hunters Mufloni Imperial Stout
Bryggeri Helsinki Sofia
Sonnisaari Rotikka
Laitilan Imperiaali Bourbon Oak
Bryggeri Helsinki Sofia Rhum Barrel Aged
Pyynikin Maj Stout
Maistilan Musta Jaska
Lammin Ruisrääkkä (Barrel Aged)
Ruosniemen Vuorineuvos Barrel Edition (Tullibardine barrel)
Pyynikin Barley Wine
Maku Imperial Stout

Näistä kaksi ensimmäistä saakoot kultaa ja hopeaa, lopuille jaetaan pronssinen lätkä.

Floridan Orchid Islandilla törmäsin yllättäen panimoravintolassa baarimikkona olleeseen Eric Starnesiin, joka on yli 10k reittauksen mies Ratebeeriltä.

Olutblogien yhteispostaus: Orval

Posted on 31.12.2016 by admin

Olutblogisteilla on ollut historiallisesti tapana julkaista yhteispostaus jostakin yhteisesti valitusta oluesta. Blogipostaukset on julkaistu samanaikaisesti uudenvuodenaattona kello 12. Viime vuonna olut oli Sinebrychoffin Porter. Niin ja oikeasti se oli historiallisen tavan ensimmäinen kerta. Nyt toisena yhteispostausoluena on Orval ja Humalablogisti on ensimmäistä kertaa mukana.

Tässä kävi nyt vaan niin hassusti, että Humalablogistin kotikaupungin Alkoissa ei ole yhtään pulloa Orvalia. Lähin pullo olisi löytynyt Tampereelta. Muutama paikallinen olutravintolakin myi ei oota. Alkon verkkokaupasta olutta ei pystynyt tilaamaan vaikka sitä hyllyillä muualla olisi ollut. Niin Vaasassakin, jossa kävin joulukuun alussa, mutta unohdinpa Orvalin silloin kun sen ostaminen olisi ollut mahdollista. Joudutte siis tyytymään johonkin muuhun kuin siihen, että blogistilla olisi nenänsä alla malja Orvalia ja blogaus sisältäisi siitä arvion.

Orval on sisterssiläisluostari Abbaye Notre-Dame d’Orvalin valmistama brettahiivainen 6,2-prosenttinen trappistiolut ja panimon ainoa olut, jollei mukaan lasketa siitä laimentamalla valmistettua 3,5-prosenttista pikkuveljeä Petite Orvalia. Petite Orval on alun perin tehty juomaksi luostarin munkeille, mutta sitä voi ostaa luostarin kaupasta ja sen myötä hiukan muualtakin. Nimi “Orval” tule legendan mukaan paikalla vierailleen Toscanan kreivitär Matildan lausahduksesta. Kreivitär tipputti harmikseen vihkisormuksensa lammikkoon, mutta rukoiltuaan sormuksen takaisin saamista, yhtäkkiä taimen nousi lammen pintaan suussaan kadonnut sormus. Matilda siitä loihe lausumaan: Vraiment, c’est ici un val d’or!, “tämä paikka on todellakin kultainen laakso!”. Pienellä kääntökikalla val d’orista tuli sitten Orval.

Belgiassa Luxembourgin provinssissa lähellä Ranskan rajaa Villers-devant-Orvalin kylässä sijaitseva Orvalin sisterssiläisluostari perustettiin vuonna 1132, mutta paikalla oli kirkko ja luostari jo aiemmin. Sisterssiläisjärjestön trappistisääntökuntaan luostari kääntyi ensimmäisen kerran 1600-luvulla, mutta palasi sittemmin emojärjestön säännöstöön. Ranskan vallankumouksessa 1793 luostari poltettiin ja lakkautettiin. Maat ja luostarin rauniot tulivat Harennen suvun haltuun vuonna 1887. Harennet lahjoittivat maat sisterssiläisjärjestölle vuonna 1926. Vuosina 1926-1948 luostarin johdossa oli trappistimunkki Marie-Albert van der Cruyssen, jonka johdolla rakennettiin uusi luostari ja kirkko sekä tietenkin uusi Orvalin panimo. Oluen lisäksi luostarissa valmistetaan juustoa ja leipää.

Kunnon luostarin tapaan olutta lienee Orvalissa pantu kautta aikojen – eihän sitä kuivin suin keskiajalla oltu ja vettäkään ei oikein tohtinut juoda. Ensimmäiset kirjalliset maininnat luostarin oluenpanosta on kirjattu vuonna 1628. Silloinen dokumentti kertoi luostarin oluen ja viinin kulutuksesta. Ennen vuoden 1793 tulipaloa viimeinen panimomestari oli nimeltään Veli Pierre. Uusi kukoistus alkoi vuonna 1931, jolloin uusi panimo rakennettiin. Tarkoituksena oli oluen myynnillä rahoittaa uuden luostarin rakentamista. Panimon työntekijät ovat kaikki luostarin ulkopuolelta tulevia, mutta heidän pomonaan toimii veljeskuntaan kuuluva panimomestari. Panimorakennuksen suunnitteli Henry Vaes, joka suunnitteli myös design-klassikon, keilamuotoisen Orval-olutpullon. Tosin ensimmäisen Orvalin tullessa jakeluun 7. toukokuuta 1932 sitä myytiin tynnyreissä eikä pulloissa. Orvalista tuli ensimmäinen trappistiolut, jota myytiin ympäri Belgiaa.

Minkälainen olut Orval sitten on? Kuten jo yllä mainittiin, 6,2-prosenttinen olut saa luonteenpiirteisen makunsa erityisesti siinä käytetystä Brettanomyces lambicus -villihiivasta. Humalina ovat Hallertau, Styrian Goldings ja harvinaisempi ranskalainen Strisselspalt. Pullokäyvänä oluena oluen maku muuttuu ja useimpien mielestä paranee vuosien saatossa. Tämä johtuu myös siitä, että brettaa lisätään vasta pullotusvaiheessa. Itse pääkäyminen kestää vain viisi päivää, jälkikäyminen noin kolme viikkoa. Olut on kuivahumaloitu, kypsymisvaiheessa tankkeihin lisätään säkeittäin kokonaisia humalakukintoja antamaan aromia. Olut onkin selkeästi humaloidumpi kuin muut trappistioluet. Yllättävää Orvalin reseptiikassa on, että humalista on 80 % humalaekstraktia ja 20 % pellettejä. Maltaasta 20 % on korvattu sokerilla. (lähde: Good Beer Guide Belgium)

Milta se Orval sitten maistuu? Niin. Pulloa ei nyt ole tässä edessäni, mutta kun blogisti ensimmäistä kertaa maistoi, ehkä ensimmäisenä “happamana” oluena tuntemukset eivät olleet positiiviset. Elämäni ensimmäistä kertaa brettahiivan aromia nuuhkaistessani kuvailin sitä “kuin kumihanskaa olisi nuuskinut”. Maku tuntui erittäin happamalta ja katkeralta. Kyseessä oli tuolloin maaliskuussa 2004 varsin tuore pullo, sillä se oli pullotettu syyskuussa 2003. Seuraavana vuonna oli kokemusta brettahiivasta jo karttunut ja tuoksustakin löytyi kumin sijaan nahkaa, sitrushedelmää ja maltaisuuttakin. Maku oli kreippisen humalalainen, hapan, suuntuntuma hiilihappoinen. Katkera jälkimaku oli pitkä. Vaikka tuolloin olutta tulikin kuvailtua “happamaksi” (sour) niin myöhemmin olen viisastunut sen verran, että eihän tämä ole lambic-hapan tai berliner weisse-hapan olut vaan enemminkin “tallimainen” (funky). Muista yhteispostauksista voitte sitten lukea miten muut blogistit maun kokevat. Olutguru Michael Jackson kuvaa Orvalia seuraavasti: Tämä maailmanluokan olut saa osan sen häkellyttävästä monimuotoisuudestaan jälkikäymisestä, jossa käytetään useita hiivakantoja mukaan lukien “puolivilli” Brettanomyces, joka tuo Orvaliin juuttikangassäkin (“hop-sack”) tai hevosensatulan piirteitä.

Orvalia saa edelleen joistakin Alkoista, verkkokaupasta sitä saa ensi vuoden puolella ja hyvissä olutravintoloissa Orval on vakiovalikoimassa. Mikäli Orval ei ole aiemmin tuttu, kannattaa rohkeasti antaa Orvalille mahdollisuus sillä olutklassikoiden maailmassa Orvalin luonne ja maku on uniikki. Hyvää uutta vuotta!

Yhteispostauksen muut Orval-jutut voi löytää näistä osoitteista:

Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Hankala asiakas
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

Olutmatkailua Ranskassa ja Englannissa

Posted on 27.12.2016 by admin

Humalablogistin reilu pariviikkoinen kesälomareissu sijoittui tällä kertaa Ranskaan ja sieltä lautalla Englantiin. Tässä artikkelissa käyn kursoorisesti muutamia matkan varrelle sattuneita paikkoja.

Pariisi

Matka alkoi Pariisista. Edellisestä (ja ainoasta) kerrasta oli kulunut jo vuosia, mutta silloin tuli käytyä ne tavallisimmat nähtävyydet läpi (Eiffel, Louvre, Riemukaari, Notre Dame jne) läpi, joten nyt pystyi keskittymään muihin … kuten uusiin olutpaikkoihin. Ranska ja Pariiisi ei koskaan ole ollut mitenkään erityisen mielenkiintoinen olutbongauskohde, mutta 2010-luvulla sielläkin on kehitystä tapahtunut.

Lähellä kuuluisaa Père Lachaisen hautausmaata sijaitsee kaksi Pariisin parhaisiin kuuluvaa olutkohdetta. Ensin suuntasin Les Trois 8 -baarin, joka sijaitsi hieman epämääräisellä sivukadulla lähellä Ménilmontantin metroasemaa. Viihtyisän pienen paikan asiakkaat tuntuivat kaikki tuntevan toisensa. Mukana menossa olivat niin vaarit, lapset kuin koiratkin. Baarissa oli kahdeksan hanaa, joista seitsemän oli olutmetsästäjän himoitsemia ranskalaisia pienpanimo-oluita ja se viimeinen lontoolaisen Kernelin tuote. Vain reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä oli La Fine Mousse -olutravintola, jolla on myös vieressä samanniminen ruokaravintola. La Fine Moussessa oli modernin craft beer -baarin tuntua (a la Brewdog tai Mikkeller) ja parikymmentä hanaa käytössä. Paikalle tullessa baarimikoilla oli juuri menossa kotioluen keittosessio baaritiskillä! Hanavalikoima oli mielenkiintoisen kansainvälinen, mutta ranskalaisille oluille Les Trois 8 oli parempi paikka. Nyt hanoissa oli paljon tanskalaisen Ghost-panimon tuotteita, oletettavasti jonkinlainen tap takeover oli ollut juuri. Mukava paikka tämäkin.

Les Trois 8, Pariisi

Parissa brewpubissakin tuli poikettua. Paname Brewing Company sijaitsee 19. kaupunginosassa kauniilla paikalla kanavan rannalla. Osoite 41 bis Quai de la Loire saattaa olla hämäävä, ainakin kanavan varren talojen numerointi ei indikoinut aivan sitä paikkaa, josta panimo löytyi. Paikka on melko iso, moderni ja myös suosittu ravintola. Sinne on kuitenkin helppo piipahtaa pelkälle oluelle tiskiltä tilaten eli kyseessä ei ole mikään ns. pöytäliinapaikka. Paikan omissa oluissa ei ollut kehumista, sattumalta hanassa olleet lontoolaisen Mondo-panimon oluet olivat paljon parempia. Ruosniemen Panimon T-paitani kiinnosti myös erästä kaveria, joka halusi siitä kuvan. Keskustelimme hetken panimon kapasiteetista yms. (miljoona litraa vuodessa). Toinen panimoravintola, jossa vierailin oli O’Neil. Hieman brittipubia muistuttava paikka tarjosi ruokaa ja viittä omaa olutta. Oluet olivat varsin kehnoja, ruoka parempaa. Pieni panimolaitteisto oli aivan sisääntulon vieressä.

Varsinaisissa olutkaupoissa en käynyt, mutta sattumalta lähellä hotelliani osuin arabiomisteiseen lähikauppaan, joka mainosti “bieres du monde”. Siellä olikin varsin mukava valikoima (=satoja) oluita ympäri maailman mukaan lukien minulle riittävä määrä uusia ranskalaisia pienpanimo-oluita. Osoite ei valitettavasti jäänyt mieleen, mutta Pont Cardinetin juna-aseman ja Wagramin metroaseman välimaastossa oltiin.

Paname Breweryn panija

Normandia

Normandiaa kiersimme lähinnä turistina vuokra-autolla ja varsinainen olutmatkailu jäi vähiin. Idyllisissä pikkukylissä olisi kyllä riittänyt siideripaikkoja, mutta kun en itse ole kummemmin siiderien ystävä, käynnit jäivät väliin. Turistimielessä kohokohtia olivat Omaha Beach ja St. Mont Michelin luostarisaari. Tukikohtina Normandiassa toimivat Rouen (paikka jossa Orleansin neitsyt poltettiin) ja Caen.

Rouenin mielyttävässä vanhassa kaupungissa on kaksi olutpaikkaa: vanha tuttu ketju Delirium Cafe ja toinenkin ketju Les Berthom. Delirium Café Rouenissa on hyvä valikoima belgejä – hanoissa ei mitään ihmeempiä, mutta kohtuullinen craft-valikoima. Myös muita kuin belgejä näkyi kaapeissa, mutta ranskalaiset loistivat poissaolollaan. Les Berthom löytyi keskustasta sattumalta ja vaikutti olevan nuorison suosima baari. Porukkaa oli paljon vaikka kävin paikalla maanantaina alkuillasta. Moderni paikka, jossa hämmästyin kun hanoissa oli kolme Põhjalan olutta! Muutamia ranskalaisia mikrojakin löytyi pullotavarana. Aivan keskustassa oli myös joku pullokauppa, jossa oli jonkin verran paikallista olutvalikoimaa. Tullee vastaan jos pyörii keskustan nähtävyyksiä tutkimassa.

Caen on isohko kaupunki, mutta siellä on vain yksi järkevä olutbaari: La Trappist. Kuten nimikin sanoo, belgioluisiin keskittynyt paikka. Niiden valikoima onkin hyvä: satoja erilaisia tuotteita. Itsellenikin löytyi maisteltavaa vaikka nämä klassiset perusbelgit (lue: ensimmäiset tuhat erilaista) tuli pääosin “tikattua” jo vuosia sitten. Caenin kyljessä Mondevillen kaupungissa on sitten myös panimoravintola – tosin se on lonkeronsa moneen kaupunkiin levittänyt Les 3 Brasseurs. Se sijaitsi alueella, joka oli täynnä erilaisia ravintoloja ja pikaruokapaikkoja. Les 3 Brasseursin oluet olivat tylsiä, mutta ruoka oli ihan hyvää. Caenista matkasimme sitten Ouistrehamin kylän terminaalin kautta kanaalin yli Portsmouthiin, Englantiin.

Les 3 Brasseurs, Caen

Etelä-Englanti

Portsmouthin vanha telakkakaupunki on nykyisin myös melko viriili opiskelijakaupunki. Tämä näkyy erilaisten baarien kohtalaisen suurena määränä. Vilkkain alue tuntuu olevan Southsean kaupunginosa, jossa sijaitsi mm. moderni hipsterihtävä Meat & Barrel. Hulppeat 18 hanaa, joista puolisen tusinaa käsipumppuja. Tarjolla oli mm. mielenkiintoisia UK-mikroja. Aivan hotellimme lähellä oli panimoravintola Brewhouse & Kitchen, jolla on filiaaleja muissakin kaupungeissa, mutta tämä on ketjun alkuperäinen pubi. Viisi omaa olutta löytyi raanasta ja sen lisäksi joukko muitakin. Omat oluet eivät olleet kovin kiinnostavia, mutta paikka on ihan viihtyisä. Kivenheiton päässä on avara JDW-ketjun Isambard Kingdom Brunel, jossa on hyvä tikkailla riilejä kello 9 aamulta samalla kun syö englantilaista aamiaista. JDW:n hinnat ovat yleensä halvimmasta päästä, joten yhdeksältä paikalle tupsahtaa myös muita “alan miehiä” (eivät tehneet muistiinpanoja).

Meat & Barrel

Kun kerran oltiin Portsmouthissa niin pitihän sitä päästä myös Isle Of Wightille käymään. Ilmatyynyhovercraftilla matka sujuisi käden käänteessä, mutta ei se tavallisellakaan aluksella pitkä ollut. Juutuimme Ryden kaupunkia ihmettelemään emmekä matkanneet saarta sen kummemin. Hiljaisesta lähiöstä löytyi Simeon Arms -niminen leppoisa pubi. Tarjoilijatyttö on amerikkalainen ja hänellä oli suomalaisia tuttuja. Matkalla sinne kiinnitin huomiota erään rempassa olleen ravintolan ikkunaan: siinä oli mainos Ryden ensimmäisistä real ale & cider -festareista. Tänään! Sinnepä matka sitten suuntautui. Itse tapahtuma oli kaupungin keskustassa pienellä aukiolla ja tarjosi gravity caskeista muutamia paikallisia oluita sekä grillattua lihaa. Keskipäivällä ei lisäkseni vielä kovin montaa janoista ollut paikalla. Ei ehkä varsinaiset “festarit”, mutta hyvä tilaisuus saada kerralla useampi wightilainen riili. Paikallisesta pullokaupasta niitä löytyi myös useampaa sorttia.

Yksi päivän retki tuli tehtyä Southamptoniin junalla vaikka Lonely Planet valisti: “kaupungissa ei ole mitään nähtävää”. No eipä siellä oikeastaan ollutkaan. Pari asiallista pubia kuitenkin vaikkei S’tonia voi minään olutmekkana pitää. Yhden huoneen Guide Dog tarjosi kymmenkunta riiliä ja oli muutenkin oikein asiallisen mukava paikka.

The Guide Dog

Seuraavaksi matka jatkui suomalaisille kielikursseistaan tuttuun Brightoniin. Brighton on viriili opiskelijakaupunki ja lomakohteenakin riittävän mielenkiintoinen useamman yön stoppiin. Olutkohteena Brighton lienee etelärannikon mielenkiintoisin. Se on yhdistelmä vanhoja klassikoita (Dark Starin alkuperäinen panimoravintola Northern Star) ja moderneja olutravintoloita kuten CBC ja Brewdog-ketjun paikat. Vanhassa Prince Albertissa pitää käydä, koska sen seinässä on Banksyn graffiitti “Suutelevat poliisit” (tosin enää replika, alkuperäinen myytiin jenkkeihin). North Laine on paikallinen brewpub, jossa mukava määrä omia oluita. Hand In Hand on aiemmin ollut panimoravintola, nyt “vain” äärimmäisen viihtyisä pubi Brightonin Kemptownissa. Brightoniin voisi joskus olutmielessä palata uudelleenkin.

Tankkeja, Laine’s

Ennen siirtymistä Lontooseen teimme pikavisiitin Canterburyyn (yksi yö). Canterburyssa olen joskus käynyt olutfestareilla (juttuakin saattaa löytyä blogista), mutta vanhassa kaupungissa en. Se on varsin mielenkiintoinen kuuluisine katedraaleineen. Sen sijaan olutkaupunkina Canterbury ei ole kummoinen. Siellä kannattaa käydä Foundryn brewpubissa, jossa on laaja valikoima Canterbury Brewersin oluita ja varsin hyvä ruoka.

Lontoo

Lontoossa on nykyään olutmielessä mukava käydä. Vielä 10 vuotta sitten kaupunki tarjosi kyllä komeita perinteisiä brittipubeja, mutta kokoonsa nähden se oli vaatimaton kaupunki uusien oluiden bongarille. Nyt tilanne on toinen ja Lontoosta on tullut tällä vuosikymmenellä luultavasti Euroopan mielenkiintoisin olutkaupunki. Uusia baareja ja panimoita avataan harva se viikko. Valikoimaa riittää ja iso osa vanhoistakin paikoista on pitänyt pintansa. Humalablogi on käsitellyt Lontoota ennenkin: 2011 ja 2009. Kaupungissa olen viimeisen 10 vuoden aikana käynyt kuitenkin noidenkin lisäksi muutaman kerran.

Pari vuotta sitten suoritin ensimmäistä kertaa “Bermondseyn olutmailin”. Siitä piti tehdä blogauskin, mutta se jäi kiireiden takia piirustuslaudalle. Nyt suoritin olutmailin “väärään suuntaan” aloittaen Fourpurelta ja päättäen Southwarkin panimolle. Joku on näköjään tehnyt kohteista Googleen kartankin. Viime kesänä uusina juttuina aiempaan oli UBREW, joka tarjoaa kotipanijoille fasiliteetit oluenpanoon. Lisäksi paikalla on lauantaisin auki oleva baari, joka myy muutamasta hanasta erilaisia vierailevia oluita (ei siis omia keitoksia). Alueen kuuluisin panimo Kernel ei toimi nykyään enää baarina, mutta on auki lauantaisin myyden pulloja ulos. The Bottle Shop taasen on pullokauppa, jossa on myös baari. Suoritin mailin yksikseni niin, että nautin joka paikassa yhden oluen. Se teki suorituksesta riittävän “iisin”.

Lontoossa oli pari klassikkopaikkaa, joissa vuosien varrella ei ole tullut käytyä niin nyt päätin paikata tilanteen. Euston Tap on pikkuruinen “kaariholvien” alla oleva mielenkiintoisesta olutvalikoimastaan tunnettu paikka lähellä Eustonin asemaa. Erikoinen pubi, joka kannattaa tsekata. Uutiset kertovat, että baari on laajentunut lähistölle ilmeisesti pömpeliin joka tunnettiin aiemmin Cider Tapina. Southampton Armsissa oli vanhan kunnon pubin tunnelmaa ja loistava olutvalikoima. Porukkaa oli mukavasti, mutta takapihan patiolla oli kiva särpiä tuoppiaan. Myös Eustonissa sijaitseva Bree Louise oli aikoinaan kaikilla top-listoilla mitä kunnon olutpaikkoihin tuli. Nyt se oli hiukan nuhruinen, palvelutasoltaan ketjupaikantuntuinen vanha pubi, jossa oli huomattava määrä gravity cask -oluita tarjolla. Bree Louisista ei tullut mitenkään suosikkia minulle. Nämä kolme olivat siis vanhoja klassikkopaikkoja. Uusia tulee koko ajan. Esimerkiksi tässä TimeOutin artikkelissa on useampi, jotka täytynee tarkistaa ensi kerralla.

Yksi Lontoon vierailun pääkohteista oli sattumalta samaan aikaan ollut Ealing Beer Festival. Jo perinteinen ensi kesänä 27. kertaa järjestettävä real ale -festari pidetään kivassa puistossa läntisessa Lontoossa, Ealingissä. Ealing Commonin ja South Ealingin metroasemilta on pieni reippailu pelipaikalle. Tämän kesän tarjontaan pääsee vielä tutustumaan festareiden kotisivuilla. Kiva oli, että nykyään saa myös kolmasosapintin annoksia niin pääsin tutustumaan mahdollisimman moneen itselleni uuteen panimoon. Festarikansasta suurin osa oli vanhempaa herrasmiestä, hipstereitä ja metsuripartoja ei näissä kemuissa juurikaan näkynyt. Alan puritaaneille tuntui tärkeää olevan mm. että riili on kirkasta – osassa luki caskin yhteydessä “naturally cloudy” = ei ole pilalla!

Yhdessä uudessa panimossakin tuli Lontoossa käytyä. Whitechapelissa Devonshire Squarella on Pittcue-niminen ravintola, joka toimii Alphabeta Breweryn panimoravintolana. Tienoo näytti varsin uudelta liikekeskukselta. Eksyin paikalle puolivahingossa kun etsin olisiko lähistöllä panimoravintoloita. Pittcue oli hiukan “upscale”-ruokapaikka, jossa kuitenkin oluita olisi varmaan pystynyt baaritiskiltäkin tilailemaan. Mitään kovin ihmeellistä kamaa ei tarjolla ollut, joten käyntisuositus vain jos satut Whitechapelin nurkilla hengailemaan muutenkin.

Siinä oli pääpiirteissään viime kesän olutreissu. Blogausta aloin kirjoittamaan lokakuussa ja sain sen valmiiksi vuoden 2016 viime metreillä, jolloin ihan kaikki asiat eivät enää olleet tuoreessa muistissa. Seuraavakin reissu on jo tiedossa – helmikuussa suuntana jälleen Pohjois-Amerikka. Siitä kuulunee lisää sitten ainakin Facebookin puolella.

Foundry, Canterbury

Kokemuksia Alkon verkkokaupasta

Posted on 23.12.2016 by admin

Marraskuussa se sitten tapahtui! Alko avasi pitkään kohutun oman verkkokauppansa. “Ihan täysverinen” verkkokauppa ei kuitenkaan ole vaan tilatut oluet menevät noudettaviksi tilauksessa valittuun Alkoon eivätkä tupsahda kotiovelle asti. Etuna kuluttajille eri puolella Suomea on kuitenkin se, että Alkon koko valikoima on nyt näpeissä saatavilla omaan lähipitkäripaiseen.

Alko avasi verkkokauppansa hiukan salaa ja yllättäen ilman suurempia ilotulituksia marraskuun loppupuolella. Yhtäkkiä sivut olivat vaan muuttuneet verkkokaupan sisältäviksi ja designiltaan hiukan erilaisiksi. Rekisteröityminen Alkon uusille sivuille vaatii ensin tunnistautumisen pankkitunnuksilla. Sen jälkeen myöhemmin kauppaan pystyy kirjautumaan sähköpostiosoitteella ja salasanalla. Näppäränä poikana tein ensimmäisen tilauksen heti kun verkkokauppa aukesi: 11 pullon erä maksettiin verkkopankissa saman tein ja tilausvahvistus ilmoitti: “Nouto myymälästä (toimitus yli 4 arkipäivää)”. Oli kerrankin helppo naputella ostoskoriin ne uutuus- ja kausioluet, joita ei muuten lähialkon saatavuusvalikoimassa näkynyt. Muistan kyllä, että tilausvaiheessa jotain tuotetta ei luvattu toimittaa heti …

Aikaa kului ja aloin tarkemmin katsomaan mikä mättää omassa tilauksessani. Huomasin, että syypää täytyy olla Humaloven Winter Moo, jota sillä hetkellä Alko lupasi verkkokauppaansa 11.12.2016. Kyseistä tuotetta olisi kyllä ollut toisella puolella kaupunkia olevissa Alkoissa, mutta ei tässä kävelymatkan päässä olevassa. Itse asiassa Alkon saldojen tarkastelu osoitti, että olutta oli satoja pulloja eri Alkojen hyllyillä ympäri maata, mutta keskusvarastolla sitä ei ollut. Selvisi, että verkkokaupan saatavuus ja myymäläsaatavuus ovat kaksi eri asiaa. Vanha kunnon myymäläsiirto ei enää päde uudessa verkkokaupassa. No, päätin odottaa 11.12.2016, koska silloinhan Winter Moota taas tulisi. Selvisi nimittäin, että tilauksesta yksittäistä pulloa ei voi peruuttaa vaan peruuttaa pitää koko tilaus ja sitten odotella rahojen palautumista tilille.

Sillä välin 5.12. sain vihiä IRC-kaveriltani varhain aamulla, että Viskin Ystävien Seuran ja SMWS:n erikoispullote Highland Parkin 13-vuotiaasta single caskista oli ilmestynyt verkkokauppaan. Tilasin yhden pullon edulliseen 99 euron hintaan aamulla kello 7:49. Hyvä oli, että tein sen heti aamulla ennen töihin lähtöä, sillä yhdeksään mennessä koko erä oli myyty. Alkon verkkokaupan erikoisominaisuuksiin ei kuulunut varastosaldon seuraaminen, sillä HP:itä tilattiin satoja pulloja yli varastosaldon! Ilman jääneille on sittemmin tupsahdellut korvauksena lahjakortteja. Olisi siis kannattanut tilata toisen kerran myöhemmin samana aamuna niin olisi saanut seuraavasta tilauksesta 20 euron alennuksen …

11.12. oli ja meni. Winter Moon kohdalle ilmestyi, että se on tilattavissa 25.12.2016. Mitä ihmettä! No siinä välissä ehti HP-pullo tulla paikalliseen, joten pääsin kuitenkin testaamaan noutoprosessia. Homma menee käytännössä seuraavasti: kun tuote saapuu omaan Alkoosi siitä tulee sinulle kännykkään tekstiviesti. Alkoihin on ilmestynyt erillinen noutotiski tilatuille tuotteille. Mene tiskille mukanasi tilausvahvistussähköposti, jossa on mainittuna tilauksen numero sekä henkkarit. Alkon myyjä näpyttelee kännykän appiin tilausnumerosi, jonka jälkeen saat tuotteen. Kuulemma samaan appiin kirjataan saapuvat tuotteet ja tekstiviesti lähtee silloin automaattisesti tilaajalle. Paitsi, että on myös tapauksia joissa tekstiviestiä ei ole saapunut vaikka tuote onkin omaan Alkoon tupsahtanut. No, joka tapauksessa olin nyt onnellinen Highland Park -pullon omistaja. Oluet odottivat edelleen tuloaan.

Mutta oluttilaus alkoi täyttää kuukauden niin päätin tiedustella tilannetta asiakaspalvelusta sähköpostitse. Sieltä hiukan yllättäenkin Juuso vastasi saman päivän aikana ystävällisellä meilillä:

kiitos viestistäsi. Tilauksessasi on ollut tuotteita joiden kohdalla on ollut käsitykseni mukaan ongelmia tuottajan puolella ja osa on hypännyt rajoitukselle tilaamisen jälkeen eikä niitä ole varastolle saatu, eikä tilausta siksi ole voitu toimittaa. Pahoitteluni että tässä on ollut suurta viivästystä. Selvitin asiaa ja tilauksesi on eilen lähtenyt matkaan ja saapunee tänään tai viimeistään huomenna!

Eli Winter Moota olikin saatu laatikkoon vaikka sitä ei ollutkaan saatavilla verkkokaupasta! Tarkistin myös Winter Moon tilanteen ja nyt verkkokaupassa luki sen olevan saatavilla 1.1.2017 … Lopulta kaikki oli hyvin ja sain haettua olueni paikallisesta Alkosta yhden kuukauden ja yhden arkipäivän päästä tilauksen maksamisesta. Prosessi sujui samalla tavalla kuin HP-pullonkin kanssa (no henkkareita ei tarvittu kun Alkon tyttö muisti minut). Nyt tuotteet olivat vaan isommassa laatikossa. Oli oikein hilpeää kantaa kilisevää laatikkoa halki täynnä olevan Sokos-tavaratalon. Jaa että miksi kilinää? No koska Alkon pakkausmenetelmä on varsin “ilmava”. Laatikko ei nimittäin sisällä mitään pehmusteita. Oluiden päällä oli kuudelle pullolle tarkoitettu “reikäpahvi” ja tollo paperia. Onneksi mitään ei ollut rikki ja se Winter Mookin löytyi laatikosta!

Alkon verkkokaupan suurimpia ongelmia tuntuu olevan keskusvaraston saldot. Kuten edelläkin totesin, myymälöiden hyllyt voivat notkua jonkun tietyn merkin tavaraa, mutta verkkokaupasta sitä et saa tilattua. “Ei varastossa” olevien tuotteiden saatavuuspäivät tuntuvat tupsahtavan verkkokauppaan jonkinlaisella Stetson-Harrison-menetelmällä. Koska tuotteet maksetaan heti tilatessa, tämä tarkoittaa myös, että rahat on sidottuna kunnes tilaus joko tulee tai peruutetaan. Nyt seuraakin protip: tilaa Alkon verkkokaupasta oluesi pullo kerrallaan – tilaa yksi pullo, maksa, tilaa toinen pullo, maksa jne. Näin varmistat sen, että jos jollakin tuotteella on saatavuusongelmia, se ei jumita muita tuotteita. Erillistä tilausmaksua ei ole! Hauskaa verkko-ostamista!

Suomalaisten oluiden TOP50 Ratebeerissä V/2016

Posted on 11.5.2016 by admin

Kirjoitin tällä samalla aiheella artikkelin joulukuussa 2014 ja sen voi lukea täältä. Panimoskenessä on tapahtunut niin paljon vähässä ajassa, että on aika tehdä päivytys aiheeseen.

Suomalaisten oluiden TOP50 löytyy Ratebeeristä osoitteesta http://www.ratebeer.com/beer/country/finland/71/. Normilistalla ovat nykyisin tuotannossa olevat oluet. Lista elää jonkin verran, sillä peukalosääntönä on ollut, että kun olut ei ole vuoteen ollut saatavilla niin se muuttuu retired-tilaan.

Tämän hetken Top10 on:

1 Plevnan Siperia Imperial Stout 3.94/215 (painotettu keskiarvo/reittausten määrä)
2 Sinebrychoff Koff Porter 3.86/1252
3 Beer Hunters Mufloni Imperial Stout 3.72/40
4 Malmgård Barley Wine 3.68/58
5 Beer Hunters Mufloni CCCCC 3.68/116
6 Bryggeri Helsinki Sofia 3.66/33
7 Laitilan Kievari Imperiaali 3.66/126
8 Hiisi Iku-Turso Imperial Stout 3.65/32
9 Huvila X-Porter 3.65/289
10 Vakka-Suomen Prykmestar Savu Kataja 3.65/130

Top-listalle on noussut neljä uutta olutta. Aiemmista listalaisista Huvila Oak Porter ja Sinebrychoff / Brooklyn Two Tree Porter ovat retired-tilassa, Hollolan Kivisahti on sijalla 12 ja Plevnan stout sijalla 13. Uudet oluet ovat Beer Huntersin Mufloni Imperial Stout, Malmgårdin Barley Wine, Bryggeri Helsingin Sofia ja Hiisin Iku-Turso. Kärkikaksikko on sama: Siperian pisteet ovat nousseet 0,01:llä ja Koffin Porterin laskeneet 0,01:llä. CCCCC:n pisteet ovat nousseet 0,05:llä, mutta sijoitus tippunut kahdella. Koffia lukuunottamatta kaikilla vanhoilla tutuilla pistemäärä on noussut. 1,5 vuotta sitten listan hännille riitti 3,55, nyt tarvitaan 3,65, jolla 2014 oltaisiin oltu listalla kolmantena.

Top50-listaukselle on nyt riittänyt syystä tai toisesta kahdeksan reittausta, jotka ovat Hiisin Kuusikko Sahdilla ja Maistilan Mustalla Jaskalla. Koffin Porterin jälkeen toiseksi eniten reittauksia on Huvila X-Porterilla. Aiempi kärkikymppiin riittänyt pistemäärä 3,55 tuo nyt sijan kahdeksantoista. Tämän postauksen laatimishetkellä sijalla 50 on Hiisi Herraskainen pistein 3,41. Viime kerralla pohjilla oli Makun IPA, jolle ennustin nousua kärkikahteenkymmeneen. Ihan näin ei ole käynyt vaan olut löytyy sijalta 38 pistein 3,46.

Top50 panimoittain on mielenkiintoinen, sulussa on muutos viime kertaan:

Beer Hunters 10 (-1)
Hiisi 9 (+7)
Plevna 7 (-2)
Malmgård 6 (0)
Stadin Panimo 4 (-4)
Maistila 2 (uusi)
Maku 2 (+1)
Sinebrychoff 1 (-1)
Bryggeri Helsinki 1 (uusi)
Laitila 1 (0)
VASP 1 (-1)
Hollolan Hirvi 1 (0)
Ruosniemi 1 (0)
Teerenpeli 1 (uusi)
Pyynikki 1 (0)
Mathildedal 1 (uusi)
Flying Dutchman 1 (uusi)

Listalla on viime kertaan noussut viisi uutta panimoa, joista Flying Dutchman on mustalaispanimo, jonka oluet valmistetaan Belgiassa. FD:n tavoin Maistila ja Mathildedal ovat aloittaneet tuotantonsa viime listauksen jälkeen. Listalta pudonneita ovat Bruuveri, Stallhagen, Hartola ja Kuninkaankartano. Listan nousija on Hiisi, joka on naputtanut listalle peräti yhdeksän olutta. Kärjessä on edelleen Beer Hunters. Stadin Panimo on menettänyt asemiaan. Listalla olevat Stapat ovat kaikki laajemassa jakelussa olleita tuotteita.